Kuukausi: syyskuu 2017

Hoitoa side silmillä?

“Keuhkolevinneisyys rintasyövässä on helppo juttu! Varsinkin HER2-positiivisilla. Elät varmasti hyvää elämää vielä ainakin 10 vuotta.” Nämä olivat ensimmäiset sanat, jotka kuulin puolitoista vuotta sitten onkologin suusta, kun olin saanut tiedon taudin leviämisestä. Ihanan positiivinen, toivoa luova lääkäri! Vaaleanpunainen lokakuu on täällä… Kuulemme taas, kuinka rintasyöpä on helppo tauti ja kuinka kaikki paranevat. Tässä hötössä elin minäkin vielä toissa keväänä. Halusin luottaa ja uskoa lääkäreihin, tämän kanssa voi elää pitkään hyvää elämää. Vaaleanpunaisesta kuukaudesta jää varmasti monelle käsitys, että rahaa syöpätutkimukseen tulee koko ajan enemmän ja enemmän? Onko näin? Miltä näyttää valtion budjetti syöpätutkimukseen osoitetusta rahasta? Potilaita on syöpäklinikoilla koko...

Read More

Uusi päivä

Huoneessani on pilkkosen pimeää ja minulta menee hetki ennen kuin muistan missä olen. Olen sairaalassa; naistentautien osastolla. Pian kuitenkin viimeaikaiset tapahtumat palaavat mieleeni. Tämä on kahdeksas yö sairaalassa. Tulin tänne ambulanssilla kuumeisena ja tulehdusarvot pilviä hipoen. Uusiutunut munasarjasyöpäni on taas näyttänyt voimansa ja arvaamattomuutensa. Valvon koko aamuyön ja yritän järjestellä ajatuksiani. Sairaalan päivät ja yötkin ovat hyvin rutiininomaisia, ellei jotakin akuuttia tilannetta synny. “Kohta yöhoitaja tulee tyhjentämään virtsakatetripussini, seuraavaksi saapuu laboratoriohoitaja, aamupala, aamulääkkeet, aamutoimet ja lääkärinkierto jne. Aamun hämärässä mietin, että onkohan veriarvoni parantuneet, mitä jatkotutkimuksia tänään tehdään?” Ja sitten pinnan alla vain tutkimatonta surua ja yhtä hämärää kuin...

Read More

Elämää kvartaaleissa

Olin suunnitellut, että kirjoitan ensimmäisen tekstini onnesta. Olin jo kirjoittanut paperille valmiiksi asioita, joista olen kiitollinen. Sitten heräsin tähän aamuun, eikä äiti vastannutkaan aamukahvipöydästä laittamaani tekstiviestiin. Koetin soittaa aamupäivällä ja ruokatunnilla, turhaan. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä ahdistuneempi olin. Iltapäivällä sairaanhoitaja soitti minulle, samalla hetkellä pala nousi kurkkuun. Luojalle kiitos, hän oli tavoittanut äidin. Tosin huonokuntoisena. Illalla ambulanssi vei äidin ensiapuun. Olen 34-vuotias nainen, kannan BRCA1-geenivirhettä ja olen sairastanut rintasyövän v. 2016. Äitini on 58-vuotias syöpäkroonikko, hän kantaa samaa geenivirhettä. Meidän molempien elämä kääntyi ylösalaisin alkuvuodesta 2013, kun äiti sai ensimmäisen diagnoosinsa. Siitä lähtien olemme kulkeneet tätä matkaa, jolle...

Read More

Maailmanrauhaa

Kroonikon elämää on takana pian puolitoista vuotta. Tilastojen mukaan odotettu elinaika levinneen rintasyövän kanssa on noin kolme vuotta! Huomaan, että alkaa tulla ”reippausväsy”. Taas mentiin saman kaavan mukaan superreippaana diagnoosin saatuani, oi kun elämä oli (ja on) ihanaa, mutta kesällä alkoi kuuppa kaatumaan. Olen painanut palkkatyötäni sata lasissa keväästä asti. Rakastan työtäni, työssä kokemiani onnistumisen tunteita ja yli kymmenessä vuodessa työyhteisöstä on tullut minulle myös tärkeä tukipilari. Kuntoni ei kroonikkona ole sama kuin aikaisemmin, kivut lisäätyvät koko ajan, kunto laskee. Sitä on vaan pirun vaikea myöntää itselleen ja hyväksyä se. Kesä meni töiden parissa sekä minulla että miehelläni. Yrittäjämieheni...

Read More

Sitkeys, sinnikkyys, sisu.

Tämän vuoden huhtikuussa lävähti rintasyöpädiagnoosi eteeni kirkkaalta taivaalta 41-vuotiaana. Ensimmäisen shokkipäivän, itkujen ja valvotun yön jälkeen keräsin itseni yllättävän nopeasti kasaan (jälkeenpäin ajateltuna ehkä liiankin nopeasti). Keskityin hyviin ja postiviisiin puoliin tässä sairastumisessa ja ylivoimaisesti eniten iloitsin siitä, että saan jäädä töistä sairauslomalle painavasta syystä ja ilman tunnollisen ihmisen syyllisyyttä. Olin ollut tosi pitkään jo uupunut ja väsynyt töistä, arjen pyörittämisestä – ehkä osittain juuri rintasyövästäkin johtuen. Nautin siis jokaisesta päivästä ja tein mukavia asioita, jotka toivat minulle mielihyvää. Luin paljon kirjoja, näin ystäviä, tein lapseni kanssa kivoja asioita, herkuttelin. Olin onnellinen – niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Toisen Ceffin...

Read More
  • 1
  • 2

Siskojen blogi

Siskot – syöpäkuntoutujat ry:n jäsenten eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkan varrelta.

Siskopäivän iltajuhla 2016

X