Kuukausi: lokakuu 2017

#toosanauha

Entisenä viestinnän ammattilaisena minua usein huvittaa ja ärsyttää nykypäivän mainonta. Lokakuu on Roosa nauhan aikaa. Kampanja on tärkeä ja kerää rahaa rintasyövän tutkimukseen. Tuntuu siltä, että enenevässä määrin me tavalliset ihmiset tulemme itse maksamaan syöpämme ja jatkossa sen tutkimisenkin. Kansan käsihän on tunnetusti ollut karttuisa. Joskus tuotteen ja kampanjan välinen yhteys on hatara tai huvittava. Roosa nauha -kampanjatuotteissakin on vähintään arveluttavia tuotteita. Rintasyövän ja herkkusienen, kiivin, saaristolaiskalapihvin, härkäpapupyörykän, WC-paperin tai -harjan, siemenpatongin, pölymiekan, varrellisen teräväkuivaimen, silityslaudan päällisen, kuivaustelineen ja lasinpesunesteen välinen yhteys on itselleni arvoitus. Mutta hienoa, että näin monen tuotteen takana on taho, joka haluaa edistää rintasyövän tutkimusta!...

Read More

Se tuli ihan puskista

Se tuli ihan puskista… noinhan me ihmiset usein sanomme, kun tapahtuu jotain odottamatonta, yleensä ei niin mukavaa. Rintasyöpädiagnoosi nuorelle kaikin puolin hyvätapaiselle naiselle on mitä suurimmassa määrin tieto puskista, kun välttämättä lääkärikään ei syövän mahdollisuutta ole aluksi ymmärtänyt. Puskista tulee myös tieto esimerkiksi rintasyöpädiagnoosista silloin, kun puhtaan mammografian jälkeen tunteekin rinnassaan kyhmyn. Melkoisesta puskasta tulee tieto myös silloin, kun kohtuullisen hyväkuntoinen eläkeläisnainen (allekirjoittanut) saa yhtäkkiä tietävänsä sairastavansa leukemiaa. Puskista -tapauksissa on kuitenkin tietty ero. Rintasyöpädiagnoosista hoitojen alkamiseen menee joskus jopa kuukausi, jona aikana sairastuneella on mahdollisuus järjestellä elämäänsä ja kalenteriaan. Puskista tullut leukemiadiagnoosi kuitenkin näyttää vaativan hoidon aloittamisen heti,...

Read More

Lisää aikaa

Miltä tuntuu herätä joka aamu tietäen, että ei parane enää? Katkeralta. Missä minun hyvät uutiset ovat? Kauanko minulla on aikaa? En tiedä, ei kukaan tiedä. Ehkä vuosi, ehkä kaksi, kuka ties viisi? Joka aamu lähden töihin kuin kaikki olisi ok. Kukaan ei tiedä totuutta. Vai tietääkö? Minä tiedän. Ja se tieto kantaa minua päivästä toiseen. Enää ei tarvitse pelätä mitä jos? Nyt voi keskittyä elämiseen. Hymy huulilla. En pelkää kuolemaa. En vaan ole valmis siihen vielä. Pelkään olevani pelottava muille. Pelkään ystävieni kaikkoavan rinnaltani. Pelkään olevani liian raskasta seuraa. Pelkään lapseni haavoittuvan. Pelkään hänen lapsuutensa värittyvän liian harmain sävyin....

Read More

1:3

On taas sadepäivä, taivas itkee ja niin itken minäkin. Ja kuitenkin raikas sade puhdistaa ilman ja pölyisen kotitien. Puhdistaakohan minun kyyneleeni sydämessäni olevan pimeyden? Tuleekohan pimeyden jälkeen valoisampaa? “Tuntuu, kuin kuolema asustaisi minussa jo, niin kuin luonnossa pitkälle edennyt syksy. Hangoittelen kaikkea vastaan ja hytisen kauhusta.” Opettelen sietämään virtsakatetriani. Se fuskaa, tuottaa istuessa suunnatonta kipua ja kuljen vaipat märkänä, kuin kaksivuotias lapsi, joka haluaisi päästä vaipoista jo eroon. Yölliset märät heräämiset, kun katetrista on tullut ylivuotoa! Odotan toimenpidettä, josta ehkä saattaa olla apua. Miten tähän kaikkeen olisi voinut etukäteen varautua? Ei kai mitenkään. Minulle sanotaan: “Tee vain sellaisia asioita,...

Read More

Kerro, kerro kuvastin

Viime viikkoina olen pohtinut paljon ulkonäköasioita. Osaksi ehkä tämän hassun hiuspehkon vuoksi. En ole raaskinut leikata sitä, kun se nyt kasvaa niin vallattomasti. Sain äidiltä kihartimen lainaan, jotta saan muotoiltua hiuksia edes johonkin malliin. Painon nousu on myös mietityttänyt, mutta tällä lääkityksellä se taitaa olla melko normaalia. Tämän matkan aikana kehoni ja kehonkuvani ovat muuttuneet valtavasti. Matkalla on ollut monia vaiheita. Hiusten menettäminen ei ollut minulle vaikea paikka, enemmän surin kulmakarvoja ja ripsiä. Kulmakarvattomana ja kortisonin turvottamana en oikein tunnistanut peilikuvaani. Oli kummallista, että hiukset, kulmat ja ripset tippuivat, mutta säärikarvat jäivät. Silloin ajattelin, että “Tämä se nyt todella huono vitsi...

Read More

Siskojen blogi

Siskot – syöpäkuntoutujat ry:n jäsenten eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkan varrelta.

Siskopäivän iltajuhla 2016

X