Kuukausi: joulukuu 2017

Tanssii Siskojen kanssa

Joulukuinen tervehdys Bedfordista! Täällä kirjoittelee Oonasofia, fysioterapeutti ja tanssitieteen maisteri. Takanani on myös taivalta tanssijana ja tanssinopettajana, ja tällä hetkellä asun Englannissa, missä opetan tulevia tanssijoita yliopistossa. Tekeillä on projekti, joka sai alkunsa, kun alkusyksystä otin yhteyttä Siskot ry:n Tiinaan ajatuksenani tehdä tanssifilmi, joka voisi taiteellisen arvonsa lisäksi lisätä tietoisuutta sekä Siskot ry:n toiminnasta, että teistä siskoista. Haluan filmillä tuoda näkyviksi ja kuuluviksi niitä ajatuksianne, jotka eivät yleensä päädy ihmisten tietoisuuteen. Moni teistä vastasikin nettikyselyyn – lämmin kiitos siitä! Nämä tekstit tulevat olemaan keskiössä niin luomisprosessissa kuin lopulta valmistuvassa filmissä itsessään. “Syöpäpotilaalle voi puhua normiasioista eikä tarvii puhua hartaalla...

Read More

Säteily on suhteellista

Olen miettinyt kuinka kauan etäpesäkkeet ovat keuhkoissani olleet. Reilun puolitoista vuotta ehdin oireista valittaa oirepolille. Lääkärin tapasin pariin otteeseen, mutta tt-kuvauslähetettä en saanut, koska ”on jo kuvattu niin paljon”. Eihän se syöpä niin nopeasti uusi. Eipä. Ja se säteily! Tulee niin paljon säteilyä tietokonetomografiasta! Minullahan on jo syöpä ja uusiutumisprosentti lähes 100! Ei kuvattu vaikka minulla havaittiin jo diagnoosin jälkeisessä levinneisyystutkimuksissa keuhkoissa jotain tiivistymää, jota olisi lääkärin mukaan syytä ollut tarkkailla. Mutta lääkärit vaihtuivat ja jokaisella oma mielipiteensä. Eikä kukaan oikeasti tunne sinua tai taudinkuvaasi muuten kuin mitä epikriisissä lukee. Ja siellähän lukee vaikka mitä; totta ja tarua. Hengenahdistuksesta...

Read More

Helppo resepti kuolemaan

Tyhjensin kaappejani uudistumisen vimmassa ja käsiini osui keittokirja, jonka olin ostanut alennusmyynneistä teini-ikäisenä. Kirja oli halpa jenkkireseptikirja, jonka reseptit eivät koskaan tulisi käyttöön. Ottaessani kirjan hyllystä alas ja nähdessäni kannen, nimen ironia iski kovaa. Kahden vuoden jälkeen diagnoosista osaan jo nauraa kuolemalle. Olen huomannut, että kuolema pelkää naurua ja onnea. Olemme työntäneet maailman luonnollisimman asian, kuoleman, niin kauas arjestamme kuin mahdollista. Ruokamme tulee suurista tehotuotantoyksiköistä, vanhukset laitamme vuodeosastoille, lapsia emme päästä hautajaisiin. Olemme tehneet itsestämme kuolemattomia, ja välttelemme kuoleman lähestymistä kaikin keinoin. Samalla kun suljimme kuoleman pois arjestamme, unohdimme, kuinka eletään. Syöpä teki omituisen käänteen elämääni. Opin arvostamaan tavallista arkea...

Read More

Siskojen blogi

Siskot – syöpäkuntoutujat ry:n jäsenten eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkan varrelta.

Siskopäivän iltajuhla 2016

X