Kirjoittajalta Marika

Ihmisten vilpitön hyvyys

Keltanokan viimeinen sytostaattitiputus 6/6 on nyt ohi. Voisin antaa itselleni fyysisestä suoriutumisesta arvosanaksi 8+ . Dokessa oli pahinta aina parin päivän kestävät väsymysputket, särkyjen suhteen pääsin aika vähällä. Ensimmäisessä CEFissä taas pöntön halailu tuli täysin yllätyksenä (pitkävaikutteisesta pahoinvoinvointilääkkeestä huolimatta), seuraavat olivatkin sitten jo helpommat selvitä. Ennen sairastumistani rintasyöpään usein vatsataudin tai pahoinvoinnin pyörteissä ajattelin, että en ikinä selviäisi nimenomaan sytostaattihoidoista hengissä, jos sellaisiin joutuisin. Toisin näköjään kävi. Yksi pahimmista peloista on nyt kohdattu silmästä silmään. Olen kovasti miettinyt viime päivinä elämän tarkoitusta, koska sitä on helppo tehdä myös makuuasennossa. Ihmiset joutuvat käymään läpi todella rankkoja asioita elämässä. Joku sairastuu...

Read More

Sitkeys, sinnikkyys, sisu.

Tämän vuoden huhtikuussa lävähti rintasyöpädiagnoosi eteeni kirkkaalta taivaalta 41-vuotiaana. Ensimmäisen shokkipäivän, itkujen ja valvotun yön jälkeen keräsin itseni yllättävän nopeasti kasaan (jälkeenpäin ajateltuna ehkä liiankin nopeasti). Keskityin hyviin ja postiviisiin puoliin tässä sairastumisessa ja ylivoimaisesti eniten iloitsin siitä, että saan jäädä töistä sairauslomalle painavasta syystä ja ilman tunnollisen ihmisen syyllisyyttä. Olin ollut tosi pitkään jo uupunut ja väsynyt töistä, arjen pyörittämisestä – ehkä osittain juuri rintasyövästäkin johtuen. Nautin siis jokaisesta päivästä ja tein mukavia asioita, jotka toivat minulle mielihyvää. Luin paljon kirjoja, näin ystäviä, tein lapseni kanssa kivoja asioita, herkuttelin. Olin onnellinen – niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Toisen Ceffin...

Read More

Siskojen blogi

Siskot – syöpäkuntoutujat ry:n jäsenten eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkan varrelta.

Siskopäivän iltajuhla 2016

X