Kirjoittajalta Me kaksi

En enää jaksa pelätä

On marraskuinen iltapäivä, alkaa hämärtää, vaikka kello ei ole vielä kolmeakaan. Tänään on perjantai. Istun äidin makuuhuoneessa ja kirjoitan tätä tekstiä, niin kuin monena aikaisempanakin viikkona. Äiti nukkuu. Siskojen blogista on tullut meille yhteinen harrastus, keskustelemme siitä joka viikko ja luemme tekstejä toisillemme. Tulen äidin luokse yleensä perjantaisin, olen saanut sovittua työnantajan kanssa, että teen vajaata viikkoa tämän syksyn. Olen siitä todella kiitollinen. Tämä vajaa työviikko on myös mahdollistanut sen, että olen pystynyt lähemmin seuraamaan äidin vointia. Olenhan nyt tavannut häntä säännöllisemmin kuin aiemmin. Olen huolissani seurannut äitini hoitoa, jonka vaiheista haluan nyt kertoa: Kesän 2017 aikana äiti aloitti...

Read More

Anna hyvän kiertää

Kun ihminen sairastuu vakavasti, muuttuvat myös ihmissuhteet. Monella menee parisuhde uusiksi, samoin ystävyyssuhteet. Mietin pitkään, että uskallanko kirjoittaa tästä aiheesta ja saatanko loukata tällä kirjoituksella minulle läheisiä ihmisiä. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että haluan kirjoittaa tämän, koska haluan kiittää heitä, jotka jäivät. Syöpä on sekä tuonut että vienyt ystäviä. Sanojen kaikissa merkityksissä. Olen saanut paljon vertaisSiskoja, mutta valitettavasti olen myös joutunut saattelemaan osaa heistä viimeiselle matkalle. Nuoria äitejä, joilla elämä olisi ollut vielä edessä. Samalla tavalla on käynyt ystävyyssuhteille. Osa on lujittunut ja osa ystävistä on ottanut välimatkaa. Uskon sen olevan luonnollista, vakavaa sairautta ja ystävän muuttumista iloisesta ja...

Read More

1:3

On taas sadepäivä, taivas itkee ja niin itken minäkin. Ja kuitenkin raikas sade puhdistaa ilman ja pölyisen kotitien. Puhdistaakohan minun kyyneleeni sydämessäni olevan pimeyden? Tuleekohan pimeyden jälkeen valoisampaa? “Tuntuu, kuin kuolema asustaisi minussa jo, niin kuin luonnossa pitkälle edennyt syksy. Hangoittelen kaikkea vastaan ja hytisen kauhusta.” Opettelen sietämään virtsakatetriani. Se fuskaa, tuottaa istuessa suunnatonta kipua ja kuljen vaipat märkänä, kuin kaksivuotias lapsi, joka haluaisi päästä vaipoista jo eroon. Yölliset märät heräämiset, kun katetrista on tullut ylivuotoa! Odotan toimenpidettä, josta ehkä saattaa olla apua. Miten tähän kaikkeen olisi voinut etukäteen varautua? Ei kai mitenkään. Minulle sanotaan: “Tee vain sellaisia asioita,...

Read More

Kerro, kerro kuvastin

Viime viikkoina olen pohtinut paljon ulkonäköasioita. Osaksi ehkä tämän hassun hiuspehkon vuoksi. En ole raaskinut leikata sitä, kun se nyt kasvaa niin vallattomasti. Sain äidiltä kihartimen lainaan, jotta saan muotoiltua hiuksia edes johonkin malliin. Painon nousu on myös mietityttänyt, mutta tällä lääkityksellä se taitaa olla melko normaalia. Tämän matkan aikana kehoni ja kehonkuvani ovat muuttuneet valtavasti. Matkalla on ollut monia vaiheita. Hiusten menettäminen ei ollut minulle vaikea paikka, enemmän surin kulmakarvoja ja ripsiä. Kulmakarvattomana ja kortisonin turvottamana en oikein tunnistanut peilikuvaani. Oli kummallista, että hiukset, kulmat ja ripset tippuivat, mutta säärikarvat jäivät. Silloin ajattelin, että “Tämä se nyt todella huono vitsi...

Read More

Uusi päivä

Huoneessani on pilkkosen pimeää ja minulta menee hetki ennen kuin muistan missä olen. Olen sairaalassa; naistentautien osastolla. Pian kuitenkin viimeaikaiset tapahtumat palaavat mieleeni. Tämä on kahdeksas yö sairaalassa. Tulin tänne ambulanssilla kuumeisena ja tulehdusarvot pilviä hipoen. Uusiutunut munasarjasyöpäni on taas näyttänyt voimansa ja arvaamattomuutensa. Valvon koko aamuyön ja yritän järjestellä ajatuksiani. Sairaalan päivät ja yötkin ovat hyvin rutiininomaisia, ellei jotakin akuuttia tilannetta synny. “Kohta yöhoitaja tulee tyhjentämään virtsakatetripussini, seuraavaksi saapuu laboratoriohoitaja, aamupala, aamulääkkeet, aamutoimet ja lääkärinkierto jne. Aamun hämärässä mietin, että onkohan veriarvoni parantuneet, mitä jatkotutkimuksia tänään tehdään?” Ja sitten pinnan alla vain tutkimatonta surua ja yhtä hämärää kuin...

Read More
  • 1
  • 2

Siskojen blogi

Siskot – syöpäkuntoutujat ry:n jäsenten eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkan varrelta.

Siskopäivän iltajuhla 2016

X