Meidän pikkuruinen potilasporukkamme on yrittänyt löytää tietoa, millaisena syöpään sairastuneen läheiset kokevat tilanteen. Emme sitä löytäneet, joten tartuimme toimeen ja teimme kysymykset itse yhdessä läheistemme kanssa. Julkaisimme kyselyn, jolla yritämme kartoittaa, milloin ja missä yhteydessä tukea olisi eniten tarvittu. Saimme heti palautetta:

Ensimmäinen kerta 11 vuoteen kun joku kysyy, miten me jaksoimme sen!

Sinä voimanlähde, taakan kantaja: tiedämme, ettet kerro meille kaikkea. Olemme huolissamme siitä, että sinä väsyt ja pelkäät, että jäät yksin. Kuka jakaa kanssasi epätietoisuuden ja menettämisen tuskan, samalla kun yrität näyttää vahvaa pokerinaamaa? Kuka on pysynyt vierelläsi, kenet olisit halunnut siihen? Mistä olet saanut tukea, milloin olisit sitä eniten tarvinnut?

Minä tarvitsen sinua, ja sinäkin tarvitset tukea.

Kerro meille, minkälaisena olet kokenut läheisesi rinnalla kulkemasi syöpämatkan.

Niin, ja kiitos. En olisi jaksanut ilman sinua. <3