Siskot ry:n tarina alkoi vuonna 2011, kun ryhmä syöpään sairastuneita naisia tapasi toisensa. Yksi heistä oli perustanut Facebookiin salaisen keskusteluryhmän nimeltä Siskot, ja siellä jaoimme tuntojamme ja tuimme toisiamme. Minulle oli heti diagnoosin saatuani selvää, että halusin tehdä valokuvanäyttelyn, ja sain ryhmän upeita nuoria naisia mukaan. Vuonna 2012 julkistimme näyttelyn “Siskot – matka, jolle kukaan ei halunnut”. Näyttelyn kuvaajat olivat Merja Yeung, Mikko Rasila sekä allekirjoittanut. Katso Siskojen taideprojektit täältä.

Näyttelyn saaman julkisuuden myötä saimme paljon yhteydenottoja ja kyselyjä vertaistuesta, ja totesimme, että on oltava keino löytää vertaistukea muutenkin kuin puskaradion ja salaisten FB-ryhmien kautta.

Vuonna 2014 suunnittelin ja toteutin Rochen Kanssasi-kampanjan. Yritys maksoi jokaisesta lahjoitetusta liiviparista Siskoille euron, joten oli saatava tili, jolle varat voisi tallettaa. Ei muuta kuin yhdistystä perustamaan. Vähänpä silloin ajattelimme, miten paljon työtä jo pelkkä yhdistyksen pyörittäminen tuo tullessaan! Aloitimme rintasyöpäyhdistyksenä, mutta pikaisesti ymmärsimme, ettei kategorisoinnissa ole mitään järkeä. Vertaistuen tarve on täysin sama, on syöpäsolu sitten missä kehon osassa tahansa. Mielessä pyörivät pelot, toiveet, perhe-elämä, työ, opinnot, tulevaisuus: on yhdentekevää, missä osassa kehoa syöpä sijaitsee. Olemme kaikki yhtä ja samalla viivalla.

Nyt on vuosi 2017 ja Siskot – syöpäkuntoutujat ry:n toiminta jatkuu yhä, penniä venyttäen ja vapaaehtoistyötä tehden. Jäsenmäärä kasvaa tasaisesti ja Facebook-seinämme on kerännyt kohta jo 22 000 tykkäystä. Rakennamme aktiivisesti Siskolaa, vertaistukiketjua ympäri Suomen. Toivomme, että jonakin päivänä työmme saa tunnustusta ja sen tärkeys huomataan myös taloudellisessa mielessä. Toimimme niukoin varoin ja vapaaehtoisten potilaiden voimin. Mutta me toimimme.

Nyt avaamme ainutlaatuisen blogin. Me kirjoittajat olemme eri-ikäisiä naisia, sairastamme erilaisia syöpiä (joku levinnyttä, toinen harvinaista, kolmas on toipumassa) ja olemme erilaisissa elämäntilanteissa, mutta kaikkia meitä yhdistää sama palo: emme halua vaieta, emme halua luovuttaa, emme halua, että kukaan jäisi yksin.

Blogissa kerrotaan myös yhdistyksen asioista ja Siskola-toiminnasta. Olemme varanneet tilaa myös Vieraskynälle: toivomme, että saamme sen kautta uusia näkökulmia ja tietoa vierellämme kulkevilta.

Blogikirjoittaminen on meille kaikille uutta, joten toivomme kärsivällisyyttä – virheitä saattaa syntyä. Tule seuraamaan matkaa, jolle kukaan meistä ei halunnut, mutta jonka varrelta olemme löytäneet elämän loppuun asti kestävää ystävyyttä, vankkumatonta tukea ja lojaaliutta. Vuodatamme yhdessä ilon ja surun kyyneleitä, ja jatkamme matkaa. Emme ole yksin.

Lämpimästi tervetuloa.

Tiina