Viime vuonna tähän aikaan minulta kärähti käämi, ja julkaisin Siskojen seinällä alla olevan kuvan. Kerron tässä kirjoituksessa, mistä oli kysymys ja miksi ylireagoin.

Elimme silloinkin lokakuuta ja some pursuili vaaleanpunaista asiaa ja myös näitä Ameriikasta lähtöisin olevia hyshys-kampanjoita, joissa piti kirjoittaa seinälleen jotakin hassua kuten “luulen, että pissasin just housuun”, muttei saanut kertoa, mistä on kyse. Tykänneille piti sitten yksityisviestillä kertoa, että “tuin juuri syöpätietoisuutta”. Ihmiset eivät varmasti edes pysähtyneet tätä tarkemmin ajattelemaan, mutta minulla tämä osui vähän otsalohkoon.

Olin juuri lukenut nuoren äidin viimeisen viestin: “Istun täällä muuttokuormani päällä. Viimeinen koti on Terhokoti.” Ja pian sen jälkeen hän kuoli. Hän ei sairastanut vuottakaan, eli kaikki tapahtui ennätysnopeasti ja olin täysin rikki. Kun tämän jälkeen näin ensimmäisen hassunhauskan postauksen, päässäni naksahti ja purin suruni ja suuttumukseni tähän raivokkaaseen viestiin. (Muistutan, etten ole ammattitoimittaja enkä kokenut järjestöjyrä, ainoastaan vapaaehtoistyötä tekevä syöpään sairastunut nainen.)

Kuva lähti kiertämään kuin kulovalkea, ja hetken harkinnan jälkeen päätin vetää sen pois. Ymmärsin, että se loukkasi monia hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka vilpittömästi luulivat edistäneensä asiaa. Ja olihan se nyt melko kärjekkäästi muotoiltu.

Kävihän tässä nyt kuitenkin niin, että vihdoin pääsimme Iltalehteen! Rintasyöpäporukkana tottakai, ja sen lisäksi (eihän meihin mikään media koskaan yhteydessä ole) lausuntoa pyydettiin Syöpäsäätiön viestintäjohtaja Satu Lipposelta, joka kauniisti muotoili diplomaattisen kommenttinsa – pahoitteluni myös Teille. Sanottakoon tässä vaiheessa jälleen kerran myös se, että Siskot ei edusta pelkästään rintasyöpään, vaan kaikkiin syöpiin sairastuneita naisia.

Omien kipujensa, pelkojensa ja väsymyksensä keskellä painiva syöpään sairastunut tulkitsee helposti tällaisen toiminnan hyssyttelyksi ja salamyhkäisyydeksi. Ei siinä ole mitään häpeällistä, että on sairastunut syöpään. Eikä se ole mikään “tyttöjen juttu”, josta puhutaan kuiskaten. Ennakointi on tärkeää, rintojen tutkiminen ja yleensäkin oman kehon voinnin kuunteleminen on tärkeää. Syöpätutkimuksen tukeminen on tärkeää,  ja meidän Siskojen mielestä syöpään sairastuneiden tukeminen vasta tärkeää onkin!

Ja nyt ollaan taas tuossa vaaleanpunaisessa vaiheessa, ja sydämet pulpahtelevat seinille. En enää edes jaksa laskea, montako tällaista yksityisviestiä olen saanut:

Sydän seinälläsi on kaunis ajatus, mutta sitä enemmän syöpään sairastunut tarvitsee lämpimän halauksen, kuulevat korvat, lenkkiseuraa tai vaikka lämpimäispussin. Pieniä tekoja ja välittämisen osoituksia. Jos haluat tukea rintasyöpätutkimusta, osta Roosa nauha. Jos haluat tukea munasarja-, keuhko-, rinta-, aivo-, sydänpussi- ja mitänäitänytonkaan -syöpään sairastuneiden Siskojen työtä, osta Onnenapila-heijastin tai tilaa virrrman kahvihuoneeseen tukimukeja.

Voit myös tykätä Siskojen Facebook-sivusta, neuloa syöpään sairastuneelle Siskorusettisukat, ommella hänelle Sisko-myssyn, luovuttaa verta tai vain kertoa meistä syöpään sairastuneelle läheisellesi. 

Lopetan vuodatukseni toiseen vanhaan kuvaan, jossa onnistuin paremmin. Sen myötä kiitän jokaista, joka laittoi seinälleen sydämen; tiedän, että tarkoititte hyvää. Ja te kaikki vierelläni kulkeneet: ilman teitä en jaksaisi.

• • •

P.S. Sinä, joka vihaisena ja loukkaantuneena haluaisit jakaa pelkkää #älälässytä -kuvaa, odota hetki! Mieti heitä, jotka ovat pysyneet vierelläsi ja jotka todella välittävät. Jaa koko juttu – nyt on kyse heistä.

Ja tähän se <3.

 

 

Muokattu 15.3.2018

Sydän kiertää jälleen. Lisätään tämä. Ei muuta.